/ / T O U K O K U U 2 0 0 6 / /


05/23/2006
Fiilis: Väsyttää, särkee päätä
Kuuntelen: Nightwish - Dark Chest Of Wonders

Vää, toivoin tosi kovasti että ne mun maalla ottamani kuvat olisivat riittäneet siihen valokuvauskurssin musavideoprojektiin (älä kysy), mutta eivät sitten kuitenkaan. No olisinhan minä ottanut enemmän jos ei "filmi" olisi loppunut! ;_; Nyt täytyy sitten vaan ottaa lisää, vää. Pääset Katri meikkaamaan ihtesi pelottavaksi :D Haluaisin kyllä niitä ulkokuviakin lisää, mutta kun missään meidän lähellä ei ole sellaisia sopivia ränsistyneitä taloja, tai ainakaan sellaisia joita saisi mennä kuvaamaan ihan noin vain. Kukahan heittäisi tän maalle?

Kääh, tekisi mieli jättää terapia tältä päivältä väliin, mutta en mä ehtisi silti käydä kotona kuin kääntymässä ennen kuin tarvisi lähteä Bakanoihin. Enkä mä varmaan enää saisi revittyä persettäni irti sohvasta jos sen sinne kerran laskisin, kun oon just niin laiska ja jees.
Asdasklfsldfshgf, miksi niiden Bakanoiden piti osua juuri tällaiselle pitkälle päivälle? D: Tai toisin päin, whatev.

Sataakin vielä. Kyllä on hyvä palvelu.

...Arvatkaa kenen tekee mieli huutaa kaikkia pitämään turpansa tukossa? Vaihteeksi.


05/22/2006
Fiilis: Vähän loukkaantunut
Kuuntelen: Naruto - Kanashimi Wo Yasashisa Ni

Minulle ollaan vihaisia. :< En ole edes varma miksi. *on hämmentynyt*

THIS IS A GRAVEYARD OF YOU!

--

Fiilis: :D
Kuuntelen: ARVAA

VITTU JEE \m/ \m/ Kylläpä tuntuu hyvältä olla suomalainen. :D Hyvä örvelöt! <3

Helvetissä taitaa olla vähän vilpoista tällä hetkellä. ;P


05/10/2006
Fiilis: Ärsyttää niin perkeleesti
Musiikki: Ghost In The Shell S.A.C. - Lithium Flower

On se vaan kumma kun jotkut eivät vaan osaa olla hetkeäkään hiljaa. Mitään oikeaa asiaa ei ole, mutta silti pitää olla koko ajan äänessä vaikkei kukaan edes kuuntelisi. En tiedä muista, mutta minusta ainakin on paljon helpompi - not to mention mukavampi - työskennellä, kun joku ei hölötä kaiken aikaa.
Thothin kiitos mp3-soittimista. *kääntää kovemmalle*

Olen taas addiktoitunut The Simsiin, kiitos Kadaj- ja Yazoo-skinien jotka siihen tein. Niistä tuli aika hienot, vaikka itse sanonkin. Eilen vein pojat puistoon, ja hehän yltyivät pelehtimään pukukopissa (kappas vaan *kröhöm*), mutta sitten siihen tuli joku vanha kääkkä, joka alkoi ihan onnessaan hakkaamaan Yazoota käsilaukulla ja käski poikien mennä hotelliin! D: Ja sitten pojat pussailivat piknik-liinalla. Aw~
Yritin etsiä netistä pojille seksikkäitä alusvaatteita ja/tai uima-asuja, mutta ei löytynyt - tarvii varmaan tehrä ihte. :/
Sen ma vaan sanon notta on ne poijaat maar söpöjä. Eritän isoja, kirkkaanpunaisia Sims-sydämiä.


05/03/2006
Fiilis: Energiaton
Kuuntelen: -

Eli. Niille jotka eivät sitä vielä tienneet, Miiru kuoli. Aika paljolti tasan viikko sitten, itse asiassa. Ei ole hopefully obviously hirveästi tehnyt mieli blogata.
Enää ei tunnu niin murskaavan pahalta kuin ensimmäiset päivät, mutta edelleen on rinnassa sellainen kiristävä tunne, ihan kuin ei meinaisi saada henkeä. Muutenkin jotenkin voimaton ja energiaton olo. Kämppä tuntuu ihan mielettömän tyhjältä, vaikkei Miiru edes ollut se kaikki meluisin/näyttävin meidän kissoista. En vieläkään ole tainnut ihan täysin sisäistää koko juttua, vaikka en about viikkoon muuta ole tehnytkään kuin itkenyt - koko ajan odottaa että Miiru hyppää sängylle viereen pötköttämään, tai kipittää pienillä tikkujaloillaan jostain olkkariin. Ja koko ajan on tunne, että joku/jotain puuttuu.

Miirullahan oli tämä joku pahanlaatuinen kasvain mahassa, joka jo kerran leikattiin ilman sen enempää hyötyä. Vähän yli viikko sitten Miiru oli vahingossa repinyt auki yhden niistä sen mahassa olevista pateista, ja se oli alkanut vuotaa verta. Ajateltiin sitten käyttää se lääkärillä puoliksi sen takia ja puoliksi toisen mielipiteen takia. Setä siellä sitten sanoi, ettei niille pateille enää kannata mitään ruveta tekemään, ja että saattaisi olla parempi päästää Miiru menemään nyt kun se vielä oli pirteä ja "terve". Yllättävän vaikeuksetta me kaikki siihen taivuimme, taidettiin kaikki jo tietää että se aika alkaa olla käsillä.
Me siinä sitten siliteltiin ja rapsuteltiin Miirua sillä aikaa kun setä ensin rauhoitti sen ja sitten antoi piikin. Meni sitten vähäksi aikaa johonkin ja takaisin tullessaan kuunteli Miirun sydämen ja sanoi että nyt ei kuulu enää mitään.
Haudattiin Miiru mammalle, sen yhden omenapuun juurelle, jossa se tykkäsi kiipeillä kun oli niin paksu ettei korkeampiin puihin päässyt. Otettiin mamman pihalta yksi krookus, ja pistettiin se Miirun kainaloon. Ollaan nyt myöhemmin ajateltu, että käydään esmes äitienpäivänä istuttamassa haudalle jotain luonnonkukkia mitkä kukkisivat joka kevät.

On vaan niin kauhea ikävä.